Suomen Lymfahoito ry

LYMFAHOIDON KOKONAISUUS (LYKO)

Lymfahoidon Kokonaisuus –terapia on fysioterapian erikoisala, jolla hoidetaan eri syistä syntyneitä turvotuksia ja niiden seurauksia sekä vaivoja tai sairauksia, joiden yhtenä oireena on turvotus.

Imusuonisto, jonka toimintaa Lymfahoidon Kokonaisuus l. LYKO-terapialla tuetaan, on verenkierron kanssa rinnakkainen kuljetusjärjestelmä. Sen tärkein tehtävä on poistaa kudoksista kapillaariaineenvaihdunnan seurauksena sinne jäänyt neste- ja valkuaisaine-kuorma. Pääindikaation LYKO –terapialle muodostavat lymfaödeeman eri muodot. Lymfaödeemassa imusuoniston kuljetuskapasiteetti on laskenut tasolle, joka on riittämätön kudoksiin jääneen kuorman poistamiseksi. Seurauksena on imusuoniston mekaanisesta vajaatoiminnasta johtuva valkuaisainerikas turvotus, lymfaödeema. Sen syyt voivat olla primäärejä (imusuoniston synnynnäinen kehityshäiriö) tai sekundaareja (imusolmukkeiden poisto ja sädetys, laajat imusuonistoa vahingoittaneet muut operaatiot, traumat tai toistuneet infektiot; yleensä erysipelas l. ruusu). Lymfaödeema on alueellinen, mutta krooninen ja useimmissa tapauksissa etenevä sairaus, jonka ainoa toimiva hoito on LYKO-terapia. Aikainen terapian aloittaminen tuottaa parhaimmat hoitotulokset, mutta myös pitkälle edenneissä tapauksissa (lymfostaattinen elefantiasis) voidaan turvotusta aina vähentää.

LYKO –terapian rakenne

Lymfahoidon Kokonaisuus on kaksivaiheinen terapia, joka intensiivisyytensä takia on hyvin vaativa niin asiakkaalle kuin myös terapeutille.

Terapian I vaiheen tarkoituksena on turvotuksen vähentäminen. Tuloksellisen terapian edellytys on aina kaikkien osa-alueiden tehokas toteutus.

1. Manuaalinen lymfaterapia (ML) 3-7 päivänä viikossa.

2. Kompressiosidokset välittömästi manuaalisen lymfaterapian jälkeen. Asiakas pitää sidoksia vuorokauden ympäri seuraavaan hoitokertaan asti.

3. Liikehoito ja liikunta, mikä yhdessä kompression kanssa tehostaa imusuoniston toimintaa.

4. Ihonhoito, so. turvonneen alueen infektioherkän ihon kunnosta huolehtiminen myös ennaltaehkäisevästi.

Manuaalinen lymfaterapia aktivoi imusuoniston omaa, aktiivista pumppaustoimintaa (lymfa-angiomotoriikkaa), siirtää turvotusta soluvälitilassa ja stimuloi uusien imusuoni-yhteyksien syntymistä ja toimintaa ödeema-alueen ja terveiden kehonosien välillä. Kompressio kohottaa kudospainetta ja laskee näin ultrafiltraatiota verisuonikapillaareista, tehostaa lihas- ja nivelpumpputoimintaa sekä stimuloi tätä kautta sekä laskimoiden että imusuoniston toimintaa. Kompressio estää myös takaisinvirtausta kudoksissa.

Liikehoito ja liikunta aktivoivat lihas- ja nivelpumpputoimintaa, tehokkaimmin yhdessä kompression kanssa.

Ihonhoito auttaa ylläpitämään ihon suojatoimintaa ulkomaailmaa vastaan ja estää näin lymfaödeeman infektioiden kautta tapahtuvaa etenemistä.

Optimaalisessa tapauksessa terapian I vaihe jatkuu kunnes turvotus ei enää vähene. Tällöin asiakkaalle tilataan mittojen mukaan valmistettava kompressiohiha tai -sukka / sukkahousut. Terapian I vaiheessa kompressioterapia on aina toteutettava sidoksin, hiha tai sukka hankitaan vasta turvotuksen vähentämisen jälkeen. Hoitojen tiheys voidaan vähentää viidestä viikkokerrasta kolmeen vain silloin, kun asiakas voi pitää sidosta koko hoitokertojen välisen ajan eli 2-3 vrk.

Terapian II vaiheen tarkoituksena on saavutetun hoitotuloksen säilyttäminen ja optimointi.

1. Kompressiohihan tai –sukan päivittäinen käyttö.

2. Liikunta, liike- ja asentohoito.

3. Ihonhoito ja muu turvotusta ennaltaehkäisevä toiminta.

4. Manuaalinen lymfaterapia tai LYKO-jakso tarpeen mukaan.

Koska lymfaödeema on krooninen sairaus, jatkuu terapian II vaihe läpi elämän. Parhaimmassa tapauksessa asiakas selviää pitkiä aikoja ilman hoitoja ennaltaehkäisevän itsehoidon ja tunnollisen kompressiohihan / -sukan käytön myötä. Turvotuksen pahentuessa LYKO:n I vaihe joudutaan uusimaan. Paras tulos saavutetaan, kun terapia käynnistetään heti turvotuksen alkuvaiheessa. Lymfaödeema kannattaa aina hoitaa, koska edetessään se johtaa mm. sekundaarisiin ihomuutoksiin ja alueellisen immuunipuolustuk-sen heikkenemiseen.

LYKO-terapian vaikuttavuus voidaan luotettavasti todeta ja dokumentoida mittaamalla turvonneen raajan ympärys. Oikein toteutettu terapia vähentää aina turvotusta tilastollisesti merkittävästi, parhaimmillaan 10-20 cm hoitosarjan aikana. Muita dokumentointikeinoja ovat raajan volyymin mittaus ja valokuvaus.

Virheellinen hoito

Pahin virhe lymfaödeeman hoidossa on kompressioterapian laiminlyönti. Terapian I vaiheessa sen osuus hoitotuloksesta on vähintään 60 %. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että asiakas ymmärtää kompressioterapian tarkoituksen ja motivoituu sen toteuttamiseen. Toinen virhe on vartalon käsittelyn (ns. ’sentraalinen esikäsittely’) liian heikko painotus. Ns. ”painepussipuristimen” käyttöä lymfaödeeman hoidossa voidaan uusimman tietämyksen mukaan pitää lähes hoitovirheenä. Myöskään diureettien käyttö ei ole indisoitu lymfaödeeman kohdalla.

LYKO-terapian muut indikaatiot

• Posttraumaattiset ja postoperatiiviset turvotukset.
• Pitkälle edennyt laskimovajaatoiminta ja laskimoperäinen säärihaava.
• Lipödeeman eri muodot.
• Tulehdukselliset reumasairaudet, etenkin tulehdusvaiheen aikana (useimmiten vain ML).
• Neuraalikudoksen ärsytystilat (vain ML).

Manuaalista lymfaterapiaa sellaisenaan on käytetty menestyksekkäästi myös fibromyalgian oireiden lievittämiseen. Vaikutusmekanismia ei tässä kuitenkaan tunneta. Kela korvaa lymfaterapian silloin, kun indikaationa on jokin lymfaödeeman muoto. Em. tapauksissa on myös mahdollisuus saada maksusitoumus LYKO-terapiaan oman kunnan terveyskeskuksesta tai keskussairaalasta.

Suomen Lymfahoito ry, Lymfterapi i Finland rf / Tom Väisänen 2002